Muutosten tuulet puhaltavat idässä?

Venäjän sisäpoliittinen tilanne on ehkä muuttumassa, mitä voitaisiin pitää luonnollisena kehityksenä, mutta Venäjän kohdalla kehitys on usein tapahtunut merkittävällä suunnan muutoksella; viimeksi vuosina 2003-4, joka kulminoitui Mihail Kasjanovin lähtöpasseihin pääministerin paikalta.

Millainen muutos on nyt odotettavissa? Sitä emme tiedä, ja Suomen ollessa Venäjän pieni naapuri toivon, että muutos tapahtuisi mieluiten usein ja pienin askelin kuin harvoin ja nopeasti toisin sanoen hitaasti kiiruhtaen, sillä Venäjällä merkittävä osa kansasta haluaa muutosta, mutta uskoisin, että hekin haluavat sen hallitusti ja tapahtuvan turvallisesti.

Tässä tilanteessa on uuden presidentin toimien oltava jo hyvin pitkälle suunniteltuja ja uskottavien uudistusten tultava riittävän nopeasti niin, että niillä vaikutetaan kansan hyvinvointiin merkittävästi. Tehtävä ei ole helppo, koska koko globaalitalousjärjestelmä on vaikeuksissa, mutta osaavissa käsissä ja kv. yhteistyötä tehden tässäkin asiassa voidaan päästä positiivisesti eteenpäin.

Venäjän asema logistisesti on erittäin merkittävä huomista ajatellen, globaalin kaupankin kannalta.

Mainokset

Eurosta

On hieman yksipuolista väittää, että nyt teossa oleva Euromaiden sopimus johtaisi jäsenmaiden jakamiseen kahteen leiriin. Itse asiassa on kyse siitä, että Euromaat ovat vihdoin luomassa järjestelmää, jolla Euromaiden taloudenpito saatetaan sellaiselle tolalle, jossa sen olisi pitänyt olla jo silloin kun euroa alettiin käyttää yhteisvaluuttana. Jo tällöin tapahtui jako Euro- ja Ei-euromaihin. EU on aina kehittynyt ”ameebamaisesti” niin, että jotkut maat ja jotkut kehitysalat ovat menneet etujoukossa ja jotkut toiset maat taas ovat tulleet jälkijoukossa tai jopa jääneet EU-kehityksen ulkopuolelle jossain tietyssä asiassa, niin kuin nyt Iso-Britannia ja ehkä Unkarikin ovat omalta osaltaan päättäneet. Jos lopulta sopimuksen ulkopuolelle jäisi vain Iso-Britannia, olisi se merkittävä saavutus EU:lle kovassa kansainvälisessä valuuttakilpailussa. Mutta vielä emme tiedä, miten Ruotsi, Tsekinmaa ja Unkari lopulta tulevat menettelemään.

EU-kehityksen osalta on huomioitava, että se on usein ollut kovin hidasta ja itse hidas kehitys tai paikallaan polkeminen neuvotteluissa ovat myös silloin tällöin johtaneet luottamuspulaan ja turhautumiseen. Siksi on erittäin tärkeää, että tuemme tasapainoista kehitystä EU:ssa myös finanssisektorilla sekä pääsemme vihdoin sopuun siitä, miten asioita jatkossa kontrolloidaan niin, ettei tapahtuneita virheitä toisteta. Kuitenkin olemme edelleen keskellä kriisiä ja olisi meille erityisen tärkeää ymmärtää yhteisvaluutan etu sekä jo nyt aikaansaada mekanismit, joilla yhdessä selviämme pitkästä hitaan kehityksen ajasta mahdollisimman vähin vahingoin sopeutuen uudenlaisiin olosuhteisiin, jotka eivät kaikilta osin tule ainakaan aluksi lisäämään hyvinvointiamme, ehkä päinvastoinkin. Kuitenkin vain uudistamalla tavoitteitamme ja toimintatapojamme pystymme elämään uuden ajan mukanaan tuomien muutosten kanssa sopusoinnussa.

Nyt ei ole aika kerätä kotimaan politiikan irtopisteitä negatiivisella asenteella, vaan aika panostaa yhteistyöhön ja etsiä uusia töitä ja kehittää uusia hankkeita, joilla pystymme hyödyntämään osaamistamme ja koulutustamme entistä paremmin yhä globaalimmissa olosuhteissa.

Peittääkö vihreä vain punaisen?

Ei pelkästään EU:n/Länsi-Euroopan talous ole ajautumassa syksyn myötä suureen kriisiin vaan myös maailmantalous, ehkä jäljeksi mainittu lyhyellä viiveellä. Muutoksesta seuraa luonnollisesti myös perustoja ravistuttavia tarpeita jatkon suhteen Suomessa. Neuvoista parhain lienee tässä vaiheessa todeta, että levätkää ihmiset kunnolla NYT, sillä edessä on pitkä ja vaativa savotta, josta selviytymiseen tarvitaan niin nuoria kuin vanhuksiakin eli kaikkia kynnelle kykeneviä.

Työstä ei pitäisi jatkossa olla pulaa, jos hallitus asian oikein oivaltaa, mutta pääomasijoittajien tulot tulevat riskialttistumaan selvästi nykyistä enemmin.

Valoa putken päässä

Katainen meni ja ilmaisi sen, joka Kataisen pitikin tehdä eli myönsi mielestäni hätiköidyn päätelmänsä viime viikolta ja hyväksyi tositilanteen eli, että SDP:n kanssa pitää päästä sopuun maamme edun nimissä. Uskon, että näin tulee myös tapahtumaan. Tältä pohjalta meillä on mahdollisuus rakentaa kilpailukykyinen, ajanmukainen sekä EU-yhteisöä vahvasti edistävä ja naapuruussuhteita (joka suunnalla) hyödyntävä ja ennen kaikkea ymmärtävä Suomen kansakunta osana EU:ta.

Aidosti vihreät

Nyt kun Vihreät ovat valitsemassa puheenjohtajaansa on ajankohtaista pohtia kyseisen puolueen jatkovaihtoehtoja Suomen nykyisessä vaikeassa poliiittisessa tilanteessa sekä kv. tilanteessa, jossa Kööpenhaminan epäonnistumisen seurauksena taistelu ilmastonmuutosta vastaan vaikuttaa tällä hetkellä olevan yhtä selkeästi määritelty ja markkinoitavissa kuin abstraktin vesivärimaalauksen ensimmäiset vedot huokoisella paperilla unohdettuina vihdan alle kesäyön saunan lauteille silloin kun seura on hyvää, keskustelu luistaa, kuikat huutavat järvellä ja makkara odottaa muhien ottajaansa puukiukaan yllä.

Vihreillä on mielestäni edelleen oma, joskin kapeneva roolinsa yhteiskunnassamme, ja siksi toivoisin, että vihreiden johdossa jatkaisi aidosti vihreä johtaja eli Anni Sinnemäki. Vihreistä on tuskin muodostumassa maahamme RKP:n kaltaista puoluetta, joka olisi melkeinpä poikkeuksetta hallituksessa, vaikka perusteluja tällaisellekin näkökannalle on olemassa. Mielestäni Vihreistä on Suomelle eniten etua, jos Vihreät toimivat nimenomaan omien aatteidensa pohjalta eivätkä pyri yleishyödylliseksi ”mitt-emellan-puolueeksi”.

Lienee perin selvää, että mikäli Vihreät aikovat siirtyä konservatiivien looshiin, lopputulos on puolueestapako ja näivettyminen.

Tiden går och vi med den

Haluammeko hallituksen maahamme vai haluammeko jo per heti uudet vaalit? Ehkäpä jotkut näkisivät uusissa vaaleissa kansallisuusmielisyyden arvostuksen nousun ja EU:n arvon laskun mahdollisuuden. Tällaisetkin skenaariot huomioiden tulee nykyisen hallitustunnustelijan epäonnistumisia arvioida rakentavasti. Ts. miettiä, pystyttäisiinkö nykyisen tunnustelijan toimesta ja työn pohjalta saavuttamaan Suomeen Suomen kansan hyväksi parhaiten toimivaa hallitusta vai ei. Epäonnistumiset eivät tällaista mahdollisuutta tue, mutta sen jälkeenkin on pohdittava, kenestä pm ja mikä olisi toisenlainen hallituspohja.

Jos kokoomus avaa tässä asiassa ohi kansan mielipiteen ja maamme edun niin, SDP & kok -pohjaista hallitusta ei syntyne. Silloin kokoomus jäänee oppositioon ja suuri kysymys on miksi?

Tällöin SDP & Perussuomalaiset & kesk -keskeinen hallitus kuvannee parhaiten kansamme nykyisiä tuntoja, työttömyyden ja eurokriisin kurimuksessa.

Ei edellisen kopiolle!

Hallitusneuvottelujen venymisestä huolimatta ei kannata painaa paniikkinappulaa ja alkaa sulkea ovia neuvottelukumppaneilta. Kaikkihan ovat suomalaisia ja haluavat pohjimmiltaan ajaa suomalaisten etuja toki jossain määrin eri painotuksin. Olisi myös epäviisasta pyrkiä muodostamaan hallitus, joka muistuttaisi kokoonpanoltaan suuresti edellistä hallitusta, sillä sellainen hallitus ei riittävässä määrin huomioisi vaalitulosta, joka kertoi, etteivät äänestäjät olleet tytyväisiä, vaan haluavat muutosta. Lienee myös totta, että keskusta menestyisi perussuomalaisten kanssa paremmin hallituksessa kuin oppositiossa.

Ovien sulkua harkitsevien kannattaa varmistaa, että saavat ovet tarvittaessa myös auki ja rivakasti, sillä Euroopan tilanne on niin huolestuttava, että maahamme tarvitaan laajapohjainen hallitus, joka edistää myös yhteiskuntarauhan positiivista kehitystä ja solidaarisuutta eri yhteiskuntaluokkien välillä.

Nähtäväksi jää, löytyykö maastamme todellista johtajaa, joka osaa asettaa maan edun etusijalle.

Maamme edun huomioiminen edellyttää, että…

Hallituksen kokoaminen on epäonnistunut. Nyt on mietittävä, onko maan edun suhteen toivottavaa, että Katainen jatkaisi vielä tehtävässään, jossa epäonnistui. Kokoomus menetti eduskuntavaaleissa kannatustaan ja oli siten yksi häviäjistä, vaikka saavuttikin suurimman puolueen aseman. Pitäisikö nyt hallitusneuvottelujen vetäjää vaihtaa huomioiden, että kokoomus hävisi eduskuntavaalit ja Kataisen johdolla suoritettu yritys saada aikaan hallitus epäonnistui? Haluaako kansa antaa vielä kolmannen (tai neljännen, jos huomioidaan kansantalouden kehityssuunta viime vaalikaudella) mahdollisuuden Kataiselle? Tai onko meillä tällaiseen vaihtoehtoon enää varaa, vaaleistahan on jo aika pitkä aika, maamme talous kouristelee ja EU:ssa ollaan monin paikoin kriisissä, puhumattakaan Kiinan, USA:n ja MENA-maiden tulevaisuudesta? Eli ei aihetta paniikkiin, vaan on aika nähdä avautuva mahdollisuus uuteen politiikkan niin Suomessa, EU:ssa kuin globaalistikin.

Vielä on aikaa korjata tilanne, mutta miehistön vaihto on toivottavaa. Jos on epäonnistunut, olisi  maamme edun mukaista antaa muiden yrittää. Onko lopputulos parempi, sitä en tiedä, mutta olisi kilpailukykymme kannalta hyödyllistä, että seuraavassa hallituksessa olisivat edustettuina ainakin kokoomus, RKP ja SDP.

Oma käsitykseni on, että nyt pitäisi antaa Urpilaiselle vuoro yrittää saada aikaiseksi hallitus ja jos sekään ei onnistuisi niin vuoro siirtyisi Soinille ja jos sekään ei onnistuisi niin sitten olisikin jo ehkä paikallaan hätätilahallitus.

Indignados

Barcelonan kehitys kuvastaa, miten vakavasta asiasta on kyse. Nuorisotyöttömyys on korkeaa Espanjassa. On ymmärrettävää, että kansa osoittaa tyytymättömyyttään, mutta Espanjan aivan liian suuri rakentaminen, joka on sisältänyt myös suuren määrän laitonta rakentamista, lienee ollut yleisessä tiedossa maan sisällä jo pitkään. Siten parhaiten tilanteesta selvitään, jos kriisistä vastuussa olevat antaisivat uusien päättäjien astua sijalle myös virkamieskunnassa. Väärinkäytöksistä on viime aikoina ollut ja on oikeudenkäyntejä.

Espanja tarvitsee kuningastaan.

Suomen ulkopolitiikan vektori ottaa uutta suuntaa

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoutuminen on tänä päivänä onneksemme paljon avoimempaa kuin Kekkosen aikaan, osin siksi, että meillä on tänä päivänä moderni ja mediataitoinen ja median nykytilan ymmärtävä ulkoministeri ja osin siksi, ettei meidän tarvitse lakaista ulkopoliittisia mahdollisia ongelmia maton alle, kiitos presidenttimme. Mutta miten onkaan jatkossa?

Mielelläni näkisin Alexander Stubbin jatkavan ulkoministerinä tai mieluimmin ulkomaankauppaministerinä, joka tehtävä tulee esim. Pohjoisen ulottuvuuden suhteen olemaan äärimmäisen tärkeä, jos niin halutaan ja osataan.

Joka tapauksessa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan fokus on jatkossa Pohjoisessa ulottuvuudessa ja tässä asiakokonaisuudessa meidän on hedelmällistä toimia yhdessä pohjoisten kumppaniemme kanssa EU:n johdolla.