Uusjako

Suomen eduskunnassa voidaan puhua uusjaosta: entinen mahtipuolue keskusta on kutistunut huomattavasti ja entinen pienpuolue perussuomalaiset on taas nousemassa merkittävään asemaan hallituksessa. Uusjaosta voidaan puhua myös Lähi-idässä, jossa Hamas ja Fatah ovat sopineet yhteisestä hallituksesta, Syyrian ja Libanonin tilanne on epästabiili ja Egypti on päättänyt nostaa diplomaattista yhteistyötään Iranin kanssa ja avata pian Gazan raja kokonaan.

Toinen asia sitten on, miten järkevää on näin haastavassa tilanteessa antaa sekä puolustus- että ulkoasiainvaliokuntien puheenjohtajuudet perussuomalaisille. Pystymmekö toimimaan riittävällä ripeydellä kv. yhteistyössämme ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla, jos em. valiokuntien johdossa toimisivat ko. asioissa suhteellisen kokemattomat henkilöt?

This entry was posted in Uncategorized and tagged , . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Uusjako

  1. Heikki Liimatainen sanoo:

    Turvallisuuspoliittinen tilanne Suomen läheisyydessä on hyvin rauhallinen. Ei missään tapauksessa haastava tai vaikea. MENA-alueen tilanteen kehittymisessä voimme tarkkailla ja seurata rauhallisesti EU:n linjaa. Ainoa riski on Suomen poliittisen eliitin hanke hakea paikkaa YK:n turvallisuusneuvostoon.

    • Heikki, mielestäni tuo turvallisuustilanne on valitettavasti muuttumassa hankalammaksi niin maamme sisä- kuin ulkopuolellakin. Nyt on vielä sutkoht rauhallista, siinä asiassa olen kanssasi samaa mieltä.

      Näen kyberhyökkäysten kasvun hyvin todennäköisenä myös koskien Suomea. NSA:n Keith B. Alexanderin visiitti Toomas Hendrik Ilveksen luona jokin aika sitten osoittaa, että kybersotaan varautuminen on kuuma peruna ja toisaalta onhan kyberatakeista ollut harmia jo blogeissakin. Seuraavassa on linkki pohdintaan, jossa käsitellään mm. Alexanderin vierailua Ilveksen luona Tallinnassa: http://netdefences.com/2011/03/nato-and-its-role-in-internet-security-%E2%80%93-geopolitics-of-intenet-security-governance/ .

      Sisäinen ilmapiirimme on mielestäni radikaalisti kovenemassa, mistä osoituksena mainittakoon tänään uutisissa esiin nostettu kansallissosialismi sekä lausunnot, joissa tuodaan esiin pyrkimys tomia sitä vastaan, että Suomeen voisi muuttaa ihonväriltään tummempia ihmisiä. En ymmärrä moista toimintaa enkä sitä hyväksy.

      Suomen mahdollinen jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa voi olla meille hyödyksi ja/tai haitaksi. Tässä asiassa toivoisin valtiojohdoltamme selkeitä perusteluja jäsenyyden hakemista koskien. Tarkoitan, että pitäisi olla joku yhteisesti sovittu tavoite ja edes visio siitä, miten tavoite on saavutettavissa. Ts. mitä konkreettista hyötyä kv. yhteisölle sekä Suomelle ja suomalaisille on mahdolllisesta jäsenyydestämme YK:n turvallisuusneuvostossa ja toiminnastamme siellä. Ns. sulka hattuun olisi heikko peruste.

      MENAn suhteen EU on ilman muuta reittimme pyrkiä vaikuttamaan ehkä jossain määrin myös INGO:t, NGO:t ja YK, yksin emme siellä paljoonkaan pysty ja toivottavasti se hyvässä maalissa oleva paatti tuodaan ilman viivytyksiä himaan.

      • Heikki Liimatainen sanoo:

        Kyberhyökäykset mahdollisia. Kuinka suuri riskipotentiaali verrattuna islamistipommittajaan? En tiedä.

        Kansallissosialistisen liikkeen takana ilmeisesti edesmenneen Siitoimen oppipoikia. Näitä on ollut aina, elämäntapalarppaajia. Ei millään tavalla merkittävää mielestäni.

        Turavallisuusneuvostohankkeessa pieni upside, huomattava downside (suurvaltojen kanssa pelailu, Venäjä-suhteet). Toki suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten egoistis-narsistiset ambitiot ovat sitten toinen juttu.

      • Heikki, kyberhyökkäysten vahingot voivat olla ja tulevat valitettavasti olemaan digitaaliajankautena varsin suuret.

        Ilmapiirin kovenemisesta saamme kohta esimerkkejä vaikkapa hallitusneuvottelu-uutisista.

        Toisaalta maassamme ei tunnuta kannettavan merkittävää huolta kilpailukykymme jälkeenjäämisestä, enkä nyt todellakaan puhu vain palkoista tai energian hinnasta.

        Meidän olisi vihdoin kansallisesti todellakin panostetava Pohjoisen ulottuvuuden mahdollisuuksiin ja Koillisväylään, jotka ovat itsestäänselvät ja äärimmäisen merkittävät. En epäile, ettemmekö lopulta mukaan lähtisi – projektit ovat niin valtavia, ettemme poiskaan voi enää jäädä, niin kuin teimme Snövhitin kohdalla (ketkä senkin sopivat, olivatkohan sopivassa nesteessä ?) – mutta miksi vielä odotamme?

        Terv. Jouni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s