Syyrian tilanne ei salli harha-askelia

Kaddafin hyväksyntä Afrikan unionin rauhansuunnitelmalle tuntuu olevan kovin heikosti kiinni tapahtumien substanssissa, sillä Kaddafin joukot iskevät Misrataan yhä raketein.

Syyriassa ihmisoikeusrikkomukset näyttävät yhä kasvavan. Mitä kv. yhteisö pystyy tekemään lopettaakseen väkivaltaisuudet Syyriassa? Libyassa se voi toki onnistua aseellisessa painostuksessaan, mutta Syyria on paljon vaikeampi ja vaarallisempi. Tilanne tulisi ratkaista diplomaattisesti.

Lopulta on helppo yhtyä Pakistanin ulkoministerin Salman Bashir’in lausuntoon: ”There is no military solution in Afghanistan.” (linkki The Guardian’in artikkeliin ”War in Afghanistan is destabilising Pakistan, says president”: http://www.guardian.co.uk/world/2011/apr/10/asif-ali-zardari-guardian-interview ).

This entry was posted in Uncategorized and tagged , , , , , , , . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Syyrian tilanne ei salli harha-askelia

  1. Heikki Liimatainen sanoo:

    Hei Jouni,

    Löysin blogisi vasta nyt. Pitää käydä kommentoimassa, kun näköjään säännöllisesti täällä kirjoittelet.

    Minut on ilmeisesti laitettu banniin herra ministerin palstalla. Saan kommentteja läpi enää kovin harvoin. Kiellettyjä aiheita ovat olleet esim. Erdogan/armenialaisten kansanmurha, Libya/kapinallisten al-qaida-yhteydet/NATO:n köydytetyn uraanin käyttö pommituksissa(Rusila sai tästä tosin kommentin läpi ja hyvä niin.) Viimeiseksi sensuurin jäi vaaliveikkaukseni. Ilmeisesti siellä on joku uusi avustaja moderaattorina, jolle kirjoitustyylini on hieman turhan värikäs.🙂

    Heikki

    • Kiitos Heikki,

      Alexin blogin suhteen en luonnollisestikaan voi paljoa sanoa, blogihan on Alexin. Mielestäni Alex on ollut suvaitsevainen.

      Suuri harmi, jos et pääse läpi Alexin blogissa, koska ainakin minä olen kannanottojasi ja käsityksiäsi suuresti arvostanut, vaikka ne joskus ovatkin mielestäni vieneet keskustelun suuntaan, jota en ole ajatellut kommenttiani kirjoittaessani.

      Kiitos, jos kommentoit. Itse en ole blogia tuonut esille, vaan ajatellut sitä julkisena muistutuksena siitä, mitä minä ja me olemme mieltä. Varmasti myös erikin sellaista, siis mielipitein, ja perustein. Siinä lienee tämän blogin suurin arvo, ellemme pääse yhdessä yllättämään. Alles on mahdollista.

      Jouni

      • Heikki Liimatainen sanoo:

        Olen samaa mieltä kanssasi herra ministerin suvaitsevaisuudesta. Siksi epäilenkin jotain uutta avustajaa.

        Pakistanin muuttumisessa on yhä epätasapainoisemmaksi on pelissä toki valtavat panokset pelkästään ydinaseiden vuoksi. Tutkimustulokset, joita olen nähnyt kertovat, että radikalisoituminen alueella on nousussa tavallisen kansan keskuudessa.

        En usko Nato:n menestykseen Libyassa. Se ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi militaristinen, jotta se voisi päästä tavoitteihinsa. Maajoukkoja ei haluta lähettää eikä laajoja mattopommituksia voida hyväksyä. Yhdysvaltojen varaan jää, mutta viimeiset huonot kokemukset jarruttavat sen toimia. Libyan balkanisaatio kahteen eri osaan mahdollinen. Sen jälkeen on vielä mahdollista, että kapinallisten Itä-Libyassa alkaa heimojen väliset nahistelut (uusi Somalia).

  2. Heikki, juuri luen yhtä artikkelia Afganistanin tilanteesta; aika vaikealta vaikuttaa sielläkin, ja Pakistanin ongelmathan ovat sidoksissa Afganistaniin ja koko ”härdellissä” on kyse myös siitä, miten päästäisiin suotuisaan kehitykseen Iranin kansan kanssa. Tätä, jos ei osata ratkaista, alue pysyy jatkuvana riskitekijänä globaalisti ja ihmisoikeuksien polkeminen jatkuu.

    R2P on oikeaan suuntaan menevä kv. oikeuden uudehko käsite, jolla vanhanaikaisesta suvereniteettiajattelusta ollaan siirtymässä enemmän nykytilaan, mutta toisaalta vaikeutena on, ettei R2P:tä pystytä ainakaan vielä noudattamaan sen enempää kuin ihmisoikeuksiakaan globaalisti elleivät kaikki tai lähes kaikki suuret valtiot ole asian takana. Näin ei nyt ole.

    Miltaristisuudella on oma arvonsa niin kuin kommentissasi toteat. Lisäksi tulevat kysymykseen taloudelliset seikat ja operaatioiden poliittinen hinta, ja niiiin ne arvot. En osaa Libyan asiassa ryhtyä ennustamaan, mutta realismi on huomioitava myös Gaddafin valtaa vastustavien piirissä. Ei sen enempää EU-valtioilla kuin USA:llakaan ole enää sen enempää taloudellista mahdollisuutta kuin poliittista haluakaan ryhtyä lukuisiin uusiin proxy-sotiin, ehdokkaitahan jo MENA-alueella piisaisi varsin huolestuttava määrä, jos haluttaisiin sotilaallisten interventioiden kautta ryhtyä ongelmanratkaisijoiksi.

    Terv. Jouni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s