Teheranista Tangeriin

Tunisian ja Egyptin kansannousujen eskaloituminen laajalti eri arabimaihin osoittaa, miten vaikeaa USA:n ja EU:n on päivittää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa kohdistuen suureen määrään eri valtioita ja kohdistuen samalla alueelle, jolla on energiantuottajana mittaamattoman tärkeä asema globaalisti. Eskaloituminen osoittaa myös, ettei sen enempää USA:lla kuin EU:llakaan ollut valmiiksi suunniteltua toimivaa konseptia tilanteen varalle, vaikka tyytymättömyys oli kuohunut pinnan alla laajalla alueella jo pitkään. Tarvitsemmeko johtajia, jotka kuvittelevat kaiken vain jatkuvan ennallaan ja pistävät päänsä pensaaseen hädän hetkellä?

Tilanteen jatkokehitys pitäisi saada edes jonkinlaiseen hallintaan, sillä muutoin seuraamukset voivat olla hyvin vakavia myös EU-kansalaisille. Ääriainesten valtaannousu ja äärinationalismin kannatuksen raju kasvu voivat olla edessä monissa EU-maissa, mikäli EU ei pysty lunastamaan sen talouden koon mukaista asemaa myös kansainvälisesssä yhteisössä poliittisessa mielessä. Nyt tarvittaisiin EU:ssa lipposmaista johtajuutta, ei häntäänsä heiluttavia palatsikoiria.

This entry was posted in Uncategorized and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s