Poliittisesta korruptiosta Suomessa

Oikeusministerimme Tuija Braxin todetessa YK:n korruptiotyöryhmän tuloksista, että ”on ilo huomata, että vaikka meillä on ollut tämän vaalikauden aikana tarpeellista ja hyvää keskustelua Suomen korruptiotilanteesta, niin kansainvälisesti tilanteemme on kuitenkin erittäin hyvä”, on ehkä paikallaan lyhyesti pohtia kansalaisten näkökulmaa asiaan. Miltä kantilta asiaan kannattaa suhtautua? Onko tärkeämpää, että meitä pidetään kansainvälisesti vähän korruptoituneena maana vai että politiikkamme ja poliitikkojemme uskottavuus kansanlaisten mielestä olisi kiitettävällä tasolla.

Kv. kilpailun ja ulkosuhteittemme kannalta on luonnollisesti hyödyllistä, että meitä pidetään vähän korruptoituneena maana ja että toimimme kv. kaupassa tässä mielessä esimerkillisesti. Mutta onko näin myös asekauppamme kohdalla?

Suomea ja suomalaisia on usein pidetty ns. mallioppilaana EU:ssa ainakin, jos asiaa on kysytty SUOMALAISILTA. Tosiasiassahan asia ei näin läheskään aina ole. Eikä esim. ole kovinkaan järkevää, että meillä siirryttiin digiaikaan tv:ssä etuajassa eikä, että meille sysätään E10/E5 bensaa jättämällä 95 tylysti pois.

Em. asioilla ei liene ainakaan mittavassa määrin tekemistä poliittisen korruption kanssa, vaan eri toten käymisestä kansalaisten taskuissa, ts. kansalaistemme ja varsinkin sen vähempiosaisen osan elinolojen kurjistamisesta, missä nykyhallitus lienee ”mitaliluokkaa”.

Eli hyvinvointiyhteiskuntamme kehityksen, yhteiskuntarauhan ja ihmisten politiikkaan osallistumishalun suhteen lienee tärkeintä, että kansalaiset uskoisivat, että poliitikkomme eivät olisi lahjottavissa ja että pienistäkin virheistä rangaistaisiin näissä asioissa poikkeuksetta. Emme taida vielä olla näin pitkällä. Päinvastoin viimeaikaiset poliisien, syyttäjien, asiantuntijoiden ja valiokunnan lasunnot antavat perin synkän kuvan poliitikoistamme. Ja pelkkä moite on kovin lievä rangaistus. Siksi lakiuudistukset ovat ehdottomasti tarpeen. Toinen asia on, ovatko esim. vaalirahoitusuudistukset riittäviä kansan mielestä.

Kansalaisrauhan ja poliitikkojen uskottavuuden kannalta olisi äärimmäisen tärkeää, että kansanedustajaehdokkaat julkaisisivat mahdollisman laajasti ja mahdollisimman pian vaalitukijansa ja summat toimien selkeästi avoimemmin kuin lain minimi vaatii.

Jos nykyisten hallituspuolueiden ehdokkaat eivät näin tee, on vaarana, että ko. puolueiden uskottavuus ryvettyisi entisestään. Tällöin voittajana ovat ns. muutosvoimat ts. sellaisten puolueiden edustajat, jotka eivät ole pitkään aikaan tai eivät koskaan olleet hallituksessa. Kansa voi tuntiessaan, ettei sitä kuunnella, ”joukkohysteriassa” äänestää niin sanotusti väärin ja pyrkiä antamaan muille mahdollisuuden. Toivottavasti hallituspuolueidenkin ehdokkaat ymmärtävät vaalirahoituksen avoimuuden merkityksen eivätkä mene yli siitä kohtaa, jossa aita on matalin (lain minimivaatimus).

This entry was posted in Uncategorized and tagged , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s